Oma suomi trans seuraa

oma suomi trans seuraa

Meidän liikuntatunnit olivat yhteiset tytöille ja pojille. Tykkäsin luokastamme todella paljon, vaikka klikkejä olikin yhdeksännelle luokalle asti. Nautin koulunkäynnistä ja mulla oli koulussa enemmän kavereita kuin mitä ala-asteella oli ollut. Olen iloinen siitä, että meidän kouluissa ei jaettu käsityöryhmiä sukupuolen mukaan. Olen kuullut, että jossain muualla on ollut tapana tehdä niin.

Meidän kouluissa ei myöskään ollut tyttö-poika-jonoja. Kamalia olivat mielestäni myös terveydenhoitajan pitämät tunnit, joilla puhuttiin murrosiästä. Meillä ne oltiin järjestetty erikseen tytöille ja pojille. Mun käskettiin erikseen mennä tytöille tarkoitetulle tunnille. Olisin silloin vaan halunnut jättää ne välistä.

Mielestäni koko luokalle tulisi pitää yhteiset murrosikää käsittelevät tunnit. Transsukupuolisuus ei ole juuri ollut esillä peruskoulussa. Lähinnä vain silloin, kun terveystiedon opettaja puhui asiasta väärillä termeillä samalla, kun käsiteltiin seksuaalisuutta.

Yhdeksännellä luokalla etiikan kurssilla tein esitelmän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja paljon kiitosta esitelmän asiallisuudesta. Myöhemmin opettaja tuli kertomaan, että esitelmäni ansiosta hänkin oli oppinut paljon uutta. Yleensä ehkä ajattelisi, että opettajat olisivat kuin valtavia tietokirjoja.

Eivät he ole, eikä heidän tarvitsekaan olla, kunhan he opettavat asiallisesti, eivätkä tuputa omia mielipiteitään opetuksen seassa lapsille. Tottakai jokaisen opetuksessa näkyy omat arvot ja mielipiteet, mutta pitää muistaa painottaa, että ei ole oikeaa mielipidettä ja antaa oppilaiden muodostaa mielipiteensä itse.

Mielestäni on todella väärin opettaa lapsia ajattelemaan ahdasmielisesti. Esimerkiksi jos opettaja ei itse hyväksy homoseksuaaleja, ei hän mielestäni saa opettaa lapsille samaa. Hän ei voi tietää, onko kenties hänenkin tunneillaan nuori, joka on osa jotain seksuaalivähemmistöä. Asioista pitäisi puhua asiallisesti oikeilla termeillä ja painottaa, että jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Ajattelin jo ala-asteikäisenä olevani poika, ainakin sisältä. Muistan, kun olin kolmannella luokalla ja toivoin, että kehoni muuttuisi yön aikana pojan kehoksi. Sama toive on mielessä edelleen. Viidennellä luokalla tajusin olevani transsukupuolinen. Ilmaisu annettakoon kaverilleni anteeksi, sen verran pieniä oltiin tuolloin. Sen jälkeen kuitenkin etsin kotona tietokoneella netistä tietoa asiasta ja ymmärsin. Kerroin pian sen jälkeen samaiselle kaverilleni miltä musta tuntuu.

Aina ei voi etukäteen tietää, miten ihmiset suhtautuvat sellaiseen asiaan. Onneksi kaverini otti asian hyvin ja oli todella ymmärtäväinen. Se oli minulle todella tärkeää, sillä sen jälkeen uskalsin olla vielä avoimemmin oma itseni. Sen jälkeen pystyin rauhassa alkaa suunnittelemaan muille kertomista. Ala-asteella mua kiusattiin jonkin verran koulussa. Minulle huudeltiin välillä todella ikäviä ja törkeitä asioita. Tyypillistä oli mun pukeutumisesta ja pojille tyypillisestä käyttäytymisestä kuittailu.

Joidenkin mielestä yritin leikkiä jätkää, mutta en mä leikkinyt. Tottakai silloin ne sanat tuntuivat pahalta, mutta pyrin vain olemaan välittämättä. Outoa oli, että opettajat eivät puuttuneet kiusaamiseen juurikaan. Kiusaaminen onneksi loppui reilusti ennen ala-asteen loppua. Kiusaamisen loppumiseen vaikutti esimerkiksi se, että kiusaajat huomasivat, että en välittänyt heidän sanoistaan. Puhuin asiasta vanhemmilleni ja läheisimmille ystäville, joilta sain tukea ja voimaa sinä aikana.

Lapsena löysin paljon kavereita harrastusten parista, vaikkei niitä koulussa niinkään ollut. Harrastin pitkään jalkapalloa ja jääkiekkoa. Lopetin molemmat tänä vuonna. Jälkeenpäin on jäänyt vähän harmittamaan ja tahtoisinkin jatkaa jalkapalloa jossain harrasteporukassa. Olisi ollut mahtavaa päästä pelaamaan jalkapalloa poikien joukkueeseen, mutta en uskaltanut mennä, koska en uskonut pärjääväni. Mahdollisesti myöhemmin hormoneita jonkin aikaa käyttäneenä voisin yrittää johonkin joukkueeseen.

Isommissa kaupungeissa on sekajoukkueita ja sellainen olisi mahtava munkin kotikaupungissa. Suurin osa mun kavereista on ottanut hyvin mun lähtemisen sukupuolenkorjausprosessiin. Vain muutama laittoi muhun välit poikki, todennäköisesti siksi, että he ehkä ajattelivat mun muuttuvan ihan toiseksi ihmiseksi, vaikka ei se niin mene. Kaikki todelliset ystävät ovat kuitenkin pysyneet. Mun ystävät on mun tukijoukko ja turva. Heille on todella helppo puhua varsinkin silloin kun aikuiset eivät ymmärrä.

Oon heistä jokaisesta kiitollinen. Musta jokaisen pitäisi kerätä ympärilleen perheen lisäksi myös joukko luotettavia ystäviä. Täällä kirjoittaa kohta vuotias Jusa. Näin aluksi teidän olisi varmaan mukava tietää musta vähän enemmän. Olen lukiossa ensimmäistä vuotta opiskeleva nuori miehenalku.

Olen kiinnostunut monista asioista, kuten urheilusta, musiikista, kielistä ja eri kulttuureista. En harrasta tällä hetkellä mitään aktiivisesti, mutta vapaa-ajalla tykkään soittaa kitaraa ja olla kavereiden kanssa. Haluaisin kuitenkin aloittaa taas tämmöisen pienen tauon jälkeen jonkin joukkuelajin. Tänne mun olisi tarkoitus kirjoittaa asioista transnuoren näkökulmasta.

Mun sukupuolenkorjausprosessi on vielä aivan alkuvaiheessa. Sain lähetteen transpolille viime vuonna kesäkuun alussa ja mun ensimmäinen aika sinne oli 1. Käynti sujui mielestäni todella hyvin ja sain paljon hyödyllistä tietoa tulevasta. Odotus tuntuu kuitenkin pitkältä. Aloin kirjoittamaan tänne blogiin transsukupuolisuudesta ja transsukupuolisena elämisestä näin nuoren näkökulmasta, koska haluan tavoittaa ihmisiä ja kertoo et hei, ei tää ole mikään tabu, me ollaan olemassa ja tästä pitää pystyä puhumaan.

Mulla on haave päästä tulevaisuudessa auttamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria, sillä tiedän, että sellaisia auttajia ja neuvojia kaivataan. Olen huomannut, että nykyään nuoret ovat usein paljon hyväksyttävämpää kuin aikuiset. Muakin on liian monta kertaa tullut vastaan aikuisia ihmisiä, jotka ovat kovaan ääneen ilmoittaneet, että transsukupuoliset ja homot kuuluisivat mielenterveystutkimuksiin.

Soitin eilen sinuiksi päivystykseen ja meillä oli olkein mielenkiintoinen keskustelu. Harkitsenkin nyt että voisin liittyä dreamwearclubiin kun niillä on aina silloin tällöin hotelliviikonloppuja ja voisi käydä siellä mut yks haittapuoli siinä on se että ne tapaamiset on eteläsuomessa Helteet syrjivät hoitoja läpikäyneitä.

Tätä he eivät ottaneet huomioon etukäteen. En löydä avautumistani, en sitten millään. Etsi Toggle navigation Valikko. Keskustelu24 Ryhmät Lesbo, gay, bi ja trans Transihmiset.

Kaapista ei pääse ulos Ahdistaa tämä yksinäisyys kun haluaisin jutella samanhenkusten kanssa. Inhoan kaikenlaista lokerointia, oli kyseessä sitten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, etninen tausta tai lähes mikä tahansa muu. Arpaix on ilmoittanut palaavansa takaisin Ranskaan 5. Joulukuuta, ja muuttavansa pysyvästi pois 5 vuoden sisällä. Mitä ajatuksia herättää, jos olette tutustuneet? Mitä olette mieltä jos miehellä on lakatut varpaan kynnet. Voiko tulla raskaaksi jos käyttää hormonikorvaushoitoa testosteronia?

Moi kaikki palstan trans-ihmiset! Olen kokenut sellaisia asioita, että voin jos en kokonaan niin ainakin osittain asettautua asemaanne. Eli pääsenkö helpommin yliopistoon opiskelee, jos uusi hetu? Mulla on ongelmana, että tyhmästi otin opiskelupaikan vastaan hu. Onko transsukupuolisilla transhumanisteilla ikuinen elinkaari? Mutta voiko sukupuolta vaihtaa. Onko nyt näin että Arskasta tulee Anneli kun vain munat leikataan nips naps?

Harmittaa kun en ikinä tule saamaan lapsia. Minulla oli haaveena perustaa perhe. Halusin vaimon ja lapsia. En halua adoptoida, koska olen itse ja.

oma suomi trans seuraa

0 thoughts on “Oma suomi trans seuraa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *